Nuuksion Ratsastajat

HIIHTOESTERATSASTUS ON RATSUKON JA HIIHTÄJÄN YHTEISTYÖTÄ

Hiihtoesteratsastus on vauhdikas talvikilpalaji, jossa ratsukko suorittaa esteradan vetäen samalla omaa esterataansa suorittavaa hiihtäjää. Lajin juuret ovat armeijassa, jossa hiihtoratsastus oli ennen miehistön kuljetustapa. Lajissa ruvettiin sittemmin järjestämään kilpailuja, joilloin myös esteet tulivat mukaan kuvaan. Suomen lisäksi Sveitsissä on vahvat hiihtoesteratsastusperinteet ja on laji levinnyt aina Pohjois-Amerikkaa myöten.

Kilpailusuorituksessa valjakon aika määrää sijoituksen. Mikäli radalla tulee virheitä, lisätään valjakon suoritusaikaan sakkosekunteja. Hiihtoesteratsastuksessa rata rakennetaan siten, että esteitä on sekä ratsukolle että hiihtäjälle, joko erikseen tai yhtaikaa. Pujottelueste, jossa on 4 tynnyriä n. 10 m:n välein, on haaste molemmille. Muita molemmille yhteisiä estetyyppejä ovat kitkaeste, jossa rata kulkee olkimaton ylitse, sekä yhteiseste, jossa ratsukko ylittää risupuomin, hiihtäjä hyppyrin. Risupuomieste on tarkoitettu vain ratsukolle, hiihtäjä väistää esteen. Pelkästään hiihtäjälle tarkoitettuja esteitä ovat hyppyriesteet ja hyppyrisarjat. Isoimman hyppyrin nokka on ollut jopa 3 metrin korkeudella, ylittäen syvän kuilun laskeutuen reilun metrin alempana olevaan mäkeen mahdollistaen kuitenkin jopa 12 metriä pitkät hypyt. Parhaimmat radat rakentavat kokenut ratsastaja ja kokenut hiihtäjä yhdessä.

Ratsukolle tarkoitettujen esteiden enimmäiskorkeus on n. 1 m. Radan rakennuksessa on huomioitava, että suoritukseen vaaditaan suhteellisen korkea tempo. Jos maasto suinkin sallii, rata rakennetaan kaksoisradaksi ja kilpailu käydään kaksintaisteluna. Yleisön kannalta jännittävin kisa on pudotuspeli, knock-out, jossa voittaja ratkeaa kaksintaisteluilla karsimalla. Hevonen joutuu knock-outissa kuitenkin melko suureen rasitukseen, kun rata joudutaan ratsastamaan useita kertoja ja hevonen täytyy pitää lämpimänä pakkasolosuhteissa. Niinpä kokonaisparemmuusjärjestys yleensä ratkaistaan myös kaksintaistelussa kellon avulla.

Hiihtotyyli on lajissa vapaa. Slalom ja telemark ovat olleet suosituimpia, mutta hurjapäisimmät ovat kokeilleet myös kelkkoja ja lumilautoja. Lumilautoja on nähty Nuuksiossa jo parina talvena. Monet ratsastajat ovat sitä mieltä, että hiihtäjän osuus on ratsukon osuutta vaativampi. Hyvä suoritus on kolmikon yhteistyön tulos, mutta jos hiihtäjä ei pysy vauhdissa mukana, on hyväkin ratsukko pois pelistä.

Nopea kestävä hevonen on omiaan hiihtoratsastukseen. Toisaalta hitaammallakin hevosella voi taktikoida ja päästä hyviin tuloksiin. Hevosen vetokoulutus kannattaa aloittaa yhteisillä ratsastusretkillä hiihtäjän kanssa. Yhteisretket kannattaa suunnata isoille aukeille, pelloille tai jäälle, jossa kaikille on hyvin tilaa. Näin hevonen tottuu hiihtäjiin. Liinaan totutuksessa voi käyttää aluksi kahta hiihtäjää hevosen molemmilla sivuilla, jossa liinat eivät koske hevosen kylkiä. Hiihtäjän paino on kuitenkin hevoselle melko pieni rasitus. Pitkä liina on tottumattomalla hevosella parempi kuin kovin lyhyt, koska yllättävissä tilanteissa pitempi liina antaa enemmän pelivaraa hiihtäjälle. Yleensä liinat sidotaan kilpatilanteessa hevosen selän päälle, mutta jotkut hevoset eivät siedä tätä, liinojen annetaan tällöin pysyä hevosen sivuilla.

Hiihtoesteratsastus on hauska ja jännittävä yleisölaji. Nuuksion ratsastajat järjestävät vuosittain hiihtoesteratsastuskilpailut Nuuksiossa (helmikuun puolivälissä). Kisojen yhteydessä on järjestetty koko perheen talvirieha, jossa on ollut mahdollista käydä rekiajelulla tai perheen pienimmille talutusratsastusta. Myös koiravaljakkokyytiä on ollut mahdollista kokeilla joinakin vuosina. Samalla kun upea kansallispuisto on saanut ansaitsemaansa mainosta, on yleisö päässyt seuraamaan tätä ratsastuksen ja hiihdon yhdistävää vauhtilajia. Viime vuosina yleisösuosio on kasvanut jopa tuhansiin katsojiin.

Lisätietoja hiihtoesteratsastuksesta:

english summaryenglish summary